HIeman on hulahtanut aikaa tässä välissä. Yllättäen hommat oli aivan kuralla monta kuukautta.

Mutta! Uudeksi vuodeksi siivosin kodin ja laitoin itseni kuntoon ja siitä saakka olen huolehtinut kodin siisteydestä ja itsestäni paremmin. Otin tälle vuodelle tavoitteen pudottaa x määrän kiloja, jatkaa urheliua ja pitää kodista huolta. Ihan ok np tähän asti sujunut.

Nyt olen toista päivää vihersmoothiekuurilla! :D Jokapäivä vedän vajaa pari litraa vihersmoothiee ja lisäksi tarpeen mukaan raakoja kasviksia ja vähän siemeniä tai pähkinöitä. Tätä jatkuu vielä kahdeksan päivää. Ihmeen hyvä olo on ainakin vielä, vaikka vähän päätä meinaakin särkeä ja koko ajan tekisi mieli tehdä ja syödä ruokaa. :3 Noh, juon paljon vettä ja teetä. Luulen että päänsärky johtuu suurelta osin kofeiininpuutteesta, kun ei tässä saa juoda kahvia. Kymmenen päivän kuurin jälkeen "normielämään" palataan hitaasti, ensin lisätään yksi kevyt ateria päivään jne. Ajattelin ja toivon että tämän avulla saisi resetoitua syömishommeleita paremmin. Haluan myös testata itseäni ja kokeilla pystynkö edes kymmenen päivää panostamaan ja pitämään kiinni jostain asiasta.

Hieman huonoon kohtaan ehkä aloitin tämän, koska kuurin ohjeissakin sanotaan että etenkin neljä ensimmäistä päivää ovat ihan syvältä ja kannattaa vältellä sosiaalisia toimintoja. Noh, ensi viikolla ainoastaan perjantaina ja sunnuntaina ei ole sovittuna minkäänlaista menoa. Huomenna tulee kamuja teelle, tiistaina piikille + lääkäri, keskiviikkona veljenlapset tulee hoitoon, torstaina lääkäri ja lauantaina Henry Rollins kamujen kanssa kulttuuritalolla. Torstain lääkäriä oikeasti odotan. Silloin keskustellaan siitä voinko lopettaa abilifyn käyttämisen. Tai siis itsehän olen jo päättänyt että lopetan, nyt vaan käytännössä käyn ilmoittamassa ja perustelemassa miksi teen niin. Toivottavasti asiasta ei ihan kauheaa sotaa synny. Olen kuitenkin sen 7-8 vuotta käyttänyt abilifya eikä se ole merkittävästi parantanut asioita + lihominen...

Haluan ehdottomasti kokeilla ensin miltä tuntuu olla pelkän masennuslääkkeen varassa ja jossain vaiheessa elämää ehkä koittaa olla ilman masennuslääkettäkin, riippuen siitä millaiseksi olot menee abilifyn kadottua kokonaan elimistöstäni. Jos alkaa tulla harhoja tms. niin toki palaan lääkkeen pariin, mutta muuten ei kiitos.

Haluaisin niin kovasti taas kiinnostua asioista niin paljon että jaksaisin ja kykenisin tehdä jotain. Harmittelin sitäkin yksi päivä että mulla on kotona vaikka mitä tarpeita kaikenlaiseen luovaan työhön ja käsitöihin ja kaikenlaiseen, mutta en saa mitään tehtyä kun en jaksa enkä välitä enkä kykene. Yritän pakottaa itseni aloittamaan asioiden tekemistä, joten nyt lopetan tämän kirjoittelun ja haen lehtiä ja sakset ja alan leikkelemään!