JeeJee! Tänään on punnituspäivä ja vihdoinkin viikkojen paikallaan junnaamisen jälkeen paino nytkähti 3,4kg alaspäin! <3 Leuka meinasi tipahtaa lattialle kun näin lukeman. Tälläistä lisää! Tänään alkoi myös kolmas viikko jokapäiväistä urheilua. Nyt aamurutiiniin kuuluu ensimmäisenä leveän kuminauhan kanssa jumppa, toiseksi käsipainojen nostelua ja kolmanneksi kahvakuulatreeni. Kahvakuulan ostin lauantaina eli sen kanssa olen tehnyt vasta kolmena päivänä mutta kiesus että tykkään!! Todella tuntee tekevänsä jotain. Katsoin että aloittelijan kahvakuula naisilla on 4-8kg ja ostin sitten sen kahdeksan kilon, kun kuuden kilon kuula tuntui liian kevyeltä. Aika tyyris oli mutta pieni hinta siihen nähden että saan kuntoa parannettua, lihaksia vahvemmiksi että jaksavat kantaa minua. <3 Lemppariliike on jalkakyykky, en saa niitä vielä kuin 15 rutistettua putkeen mutta oikeasti yllätyin että pystyn edes siihen määrään. Ja koko ajanhan tässä sitten voimat kasvaa ja toistoja pystyy lisäämään sitä mukaa.

Käytiin tänään perinteisellä jokakuukautisella Silvoplee lounaalla kamusen kanssa. Oli hyvät sapuskat, ainoa hankaluus on että kun lasken kaloreita niin joutuu arvioimaan yläkanttiin ettei mene päivän energiansaantitavoite yli. Onneksi masu myös tuli täyteen, että eiköhän tässä pärjäillä sillä mitä loppupäiväksi on kaloreita jäljellä. Vettä vaan paljon niin hyvä tulee. Parasta tietenkin oli nähdä kamua! Ensi kuussa uudelleen.

Huomenna taas vertaistukiryhmä jee! Perjantaina alkaa kuvaryhmä joka kestää kaksi tuntia ja on juuri lounasaikaan mutta enköhän senkin saa sumplittua niin ettei pääse kauhia nälkä kasvamaan ja sitten ahmimismörkö niskaan. Syömiset on muutenkin sujuneet jotenkin tosi hyvin tässä. Ei ole ahmimishimoja pahemmin ollut.

Lääkitysten nosto taitaa vihdoin toimia, koska kaaos ja meteli päässä on selkeästi hiljentynyt. Kyllä se ikävä tyyppi siellä vieläkin ulisee välillä mutta sen hiljentäminen käy helpommin. Hassua sinänsä että on jotenkin suruisa ja haikea olo, ihan kuin olisin menettänyt itsestäni osan kun se sekamelskameteli päässä on hiljentynyt. Sekin että tunteet ei mene äärilaidasta toiseen, ekstaasista kurjimpaan kurimukseen. :3 Sellaista, noh, tasapaksua tämä olo. Siitäkin huolimatta että olen oikeasti todella ylpeä itsestäni etenkin liikuntaharrastuksen suhteen! Ennen olisin liidellyt taivaissa. Toisaalta nyt esim. joku syömisten kanssa pieleen mennyt juttu ei kaada koko maailmaa vaan pystyn suhtautumaan siihen järkevässä mittakaavassa. Jostain täytyy luopua löytääkseen jotain uutta. :)

Tutustuin viikonloppuna uuteen ihmiseenkin. Varsin valloittava persoona oli hän, tykkäsin kovasti. Hurjan kauniit silmät, pitkät mustat ripset. Sydän meinasi sulaa kun hän katsoi minua. Hänen seurassaan ei tullut yhtään sellainen olo että pitäisi hävetä sitä mitä olen, vaan sain olla ihan oma itseni. Hänestä huokui rohkeus olla herkkä.

Päikkärit on oikeastaan jääneet pois, mutta olen iltaisin jo kuuden - seitsemän aikaan niin väsynyt että menen sänkyyn köllöttelemään ja kirjaa lukemaan. Hyvin nopeasti yleensä nukahdankin, parhaimmillaan jaksan lukea ehkä jonnekin yhdeksään saakka. Uni tuntuu jotenkin huonolta vaikka sitä saankin paljon, aamulla ei jaksaisi nousta mutta halu tehdä päivän urheilut saa liikkeelle.

Eksä ilmoitti eilen yllättäen että tulee käymään. Siis nimenomaan ilmoitti, ei kysynyt että voinko tulla. :D Ei oltukaan nähty... noh. Niin pitkään aikaan etten muista koska viimeksi. Keitin sitten teevedet ja hän kertoili elämästään. Mikäs siinä sitten. Periaatteessa ihan kiva nähdä. Hän teki kuitenkin paljon hyvää sen suhteen miten osaan olla miesten kanssa nykyään.

Päivän ilouutiseen voinkin lopettaa, Muse tulee keikalle ensi kesäkuussa ja minä aion mennä!! Jee!