Alkaa jo vähän ärsyttelemään. Heräsin seitsemältä ja siitä huolimatta että söin kaksi banaania ja muutaman kourallisen hampunsiemeniä on ahmimismörkö tauotta kuiskimassa korvaan. Enkä meinaa taas keksiä millä onnistuisin hämäämään sitä. Jonkun ajan kuluttua lähden tapaamaan hoitajaa, eli juuri siihen aikaan kun voisin syödä lounasta. Ennen lähtöä voisin syödä porkkanaa tai kurkkua että saa edes vähän vatsantäytettä eikä toivottavasti ole niin kiljuva nälkä kun pääsen takaisin kotiin. Ystäville meno peruuntui kun toinen kamuista on flunssassa enkä millään halua saada flunssaa nyt kun muutenkin on tekemistä tsemppaamisen kanssa.

Onneksi ulkona sentään paistaa aurinko niin mieli pysyy jotakuinkin positiivisena. On myös ihan kiva että on joku asia minkä takia lähteä tänään ulos. Pääsee haistelemaan joko kevät tuoksuu ilmassa.

Mitähän ihmettä sitä tekisi että ahmimishimo hellittäisi pidemmäksi aikaa??! Hätäapuna voisin vaikka poistella repaloituneet kynsilakat ja lakkailla sitten sekä sormen- että varpaankynnet. Jos äärimmäinen hätä tulee niin syöksyn vaikka pesemään hampaat tj. Tämä kirjoittaminenkin kyllä tepsii jonkin verran.

Harmittelee se eilinen pitsan osto ja syöminen, mutta en saa antaa siitä tulla tekosyytä heittää yrittäminen romukoppaan. Nyt vaan lisää yritystä peliin.

Mulla on kyllä sekin ongelma että tulkitsen melkeimpä kaikki tuntemukset vatsan alueella näläksi. En osaa niin hyvin erottaa milloin on oikeasti nälkä tai vatsaa vaan kaihertaa tj. Ja tosiaan se kun nälkä ei koskaan tunnu olevan tyydytetty. Se se vasta hankalaa onkin. Olen suht ihmeissäni etten ole onnistunut tappamaan itseäni tunkemalla niin paljon ruokaa sisään että joko vatsalaukku repeää tai tukehdun siihen sapuskaan.

Hoitajan tapaamisen jälkeen ajattelin käydä apteekissa hakemassa b-vitamiini kuurin. Jospa sekin auttaisi väsymykseen ja muuhun sellaiseen. Sinkkiä voisin alkaa myös taas syömään.