Minä täällä moi! Ajattelin ottaa blogikirjoittelun tueksi kun yritän rypistellä mökkiytymistä ja ylipainoa ja skitsofreniaa vastaan. Ensisijaisesti tällä hetkellä on mielessä paino, koska se estää normaalin liikkumisen ja kaihertaa miljoonin tavoin mieltä ja kehoa. Masennuslääke toimii suht tehokkaasti ja nykyään haluaisin mennä ja tehdä mutta kilot ja vahat erakoitumistottumukset kampittavat minkä kerkiävät. Valon lisääntymisen myötä mielikin on piristynyt ja haluan ns. ryhdistäytyä. Yrittää. En halua luovuttaa ja kuolla kilojeni alle. Tahdon elää.

Olen ollut eläkkeellä jo useamman vuoden kun en enää kyennyt hoitajan työhön. Pää hajosi ja harkitsin itsemurhaa. Lääkäri käski irtisanoutua ja tottelin. Tilanne on skitsofrenian kannalta hanskassa, mitä nyt ulos lähteminen aiheuttaa ahdistusta ja satunnaisia pelko-ja paniikkikohtauksia ilmenee. Sosiaalinen piirini on viimeisen vuoden aikana kasvanut huimasti mistä suuret kiitokset kaikille ihanille ihmisille elämässäni. <3 Tukea todellakin löytyy.

Aseiksi kotiinjäämistä ja painoa vastaan otan aluksi kirjoittamisen, ruokailujen suunnittelun ja jokapäiväisen kotoa poistumisen, vaikka se olisi vain roskien ulosvientiä. Psyk.polin kautta minulla on myös menoa kahdesti viikossa ja käyn itsekseni erään mielenterveysjärjestön talolla. Näistä olen hieman luistellut tähän saakka mutta hommat muuttuu nyt.

Teinkin jo tälle päivälle ja loppuviikolle ruokalistan minkä mukaan syön. Painoa on tosiaan niin huimat määrät että ravintoteraputin ohjeiden mukaan en varsinaisesti yritä laihduttaa (no yritämpäs) vaan opetella säännölliset ruokarytmit ja pienentää annoskokoja. Ongelmana on se että olen lapsesta saakka ahminut pakonomaisesti. Syön, syön, syön ja syön. En meinaa pystyä hengittämään kun olen niin täynnä ja syön silti lisää. Mikään määrä ei vie nälkää pois. Syön iloon, suruun ja kyllästymiseen.

Monesti on käynyt niin että käyn ruokaostoksilla, tulen kotiin ja syön kaiken. Seuraavan päivän olen nälässä kunnes sama toistuu... Ei kovin järkevää touhua eikä varsinkaan ernergiaa antava metodi. Kun kerran olen eläkkeellä minulla on loistava mahdollisuus luoda säännöllinen ruokarytmi ja pitää siitä kiinni.

Yksi osa-alue elämän kuntoon laittamisessa on kodista huolehtiminen. Yleensä menee viikkoja esim. tiskaamisten välissä. Sitten saakin tiskata tuntikaupalla kun joka ainoa astia on likainen. Eilen ja tänään olen tiskannut sitä mukaa kun olen sotkenut. Tavoitteena on tiskata kerran päivässä, ettei pääsisi kertymään jättitiskejä. Muuten riittääkin sitten viikkosiivous paikkojen puhtaana pitoon, kunhan laittaa tavarat paikoilleen käytön jälkeen jne. Höpsön hyvä mieli tulee kun saa tiskattua ajoissa tai laitettua roskat samantien roskikseen. Nämä on varmaan niitä asioita mitä ihmiset yleensä tekee automaattisesti mutta minulla ne vaativat harjoitusta.

Olen niin kyllästynyt siihen että olen koko ajan hengästynyt, nukun huonosti, en pysty kävelemään tai olemaan jaloillaan juuri yhtään ilman hirvittävää selkäkipua että on aika tehdä asioille jotain eikä vain surkutella ja istua luovuttaneena sohvannurkassa. Vähän taistelutahtoa kehiin hei!

Voisin kai kertoa jotain yleistä itsestäni. Rakastan kirjoja ja lukemista. Ilman musiikkia en selviäisi päivääkään. Perheen kanssa on läheiset välit. Ammatiltani olen tosiaan hoitaja mutta siihen työhön en tule koskaan palaamaan. Haaveilen kuntoutuvani niin paljon että pääsisin jonain päivänä kirjastoon töihin. Nyt kun on vihdoinkin sellainen olo että olemassa olo on varsin kivaa enkä halua jatkuvasti kuolla tahdon työskennellä kohti terveempää minua. Laihaa ihmistä minusta tuskin koskaan tulee, mutta tahdon edes kyetä liikkumaan normaalisti ja sitomaan kengännauhat! Rakastan myös kauniita vaatteita ja olisi kiva jos voisin vapaammin pukeutua mihin haluan.

Harrastelen myös maalausta, käsitöitä ja värityskirjoja, etenkin mandaloiden värittäminen on rentouttavaa puuhaa. Kirjoitan myös päiväkirjaa niinkuin olen tehnyt suunnilleen siitä saakka kun kirjoittamaan opin. Pelailen xboxilla ja wiillä. Olen koukussa kahviin.

Tämä taisi olla tässä tällä kertaa, kirjoittelen aina kun siltä tuntuu.