Moikka mau! Järkytyin kun kävin vaa'alla sunnuntaina. Onneksi järkkylukemasta on jo pudonnut 2,1kg, ihan sama mitä nesteitä on lähtenyt mutta mieli on jo huomattavasti parempi. Hieman tuskaisa olo on ollut nyt kun helteet on vihdoinkin iskeneet päälle. Ei tee mieli liikkua minnekään. Olen kuitenkin käynyt mm. puistossa istuskelemassa kamun kanssa. Muutenkin tullut nähtyä rakkaita kamusia mm. hyvän ruuan merkeissä. Ruokavaliota olen tässä muokkaillut lähinnä lisäämällä reilusti kasviksia, kontrolloimalla annoskokoja ja syömällä aamupalaksi chia-geeliä. Ituihinkin olen taas hurahtanut. Olen ostellut superkalliita kaupan ituja mutta nyt on omat sinimailaset itämässä, ei uppoa kaikki rahat niihin herkkuihin sitten.

Eilen päätin lopettaa tupakoinnin. En siis vielä lopettanut. Jäljellä on vajaa aski ja kaksi täysinäistä joista yhden aion säästää "henkiseksi tueksi". Eli viimeisen savukkeeni polttelen todennäköisesti torstaina. Ajattelin tilata lopetusta helpottamaan nikotiinittomia sähkö"röökejä". Sitruunan, mintun ja kirsikan mauissa. Olen vain niin lopenkyllästynyt siihen että kurkku on jatkuvasti räkäinen ja heräilen välillä öisin tukehtumisen tunteeseen. Jotenkin on myös tullut sellainen "en ole kuolematon" olo, että alkaa olla viimeiset tsänssit tehdä muutoksia elintapohin tai todellakin kuolen nuorena.

Koti on pysynyt siistinä jo yli kuukauden. Tiskaan joka päivä ja laitan aina kaikki rojut heti paikoilleen. Imuroin n. kerran viikossa jne. Pyykkiäkään ei ole päässyt kertymään ja vaihdan lakanoita tiuhempaan tahtiin kuin ennen. Normaaleja askareita joihin en aikaisemmin näin pitkäjänteisesti ole kyennyt.

Aloitin myös ensimmäisen neulontaprojektin jonka tavoitteena on vaatekappale!! Ostin ihanaa pehmoista sinapinkeltaista lankaa josta yritän neuloa takkimaisen ponchon. Ponchoista en yleensä piittaa mutta tuon malli on tosiaan enemmän takkimainen ja kovin kaunis. Suht simppeli jossa on pientä jujua kahden pitsiraidan muodossa. :)

En muista kerroinko jo, mutta koin myös itsekseni ja hoitajan avustuksella ahaa-elämyksen kun tajusin että olen kuullut jo vuosiakausia (ellen koko elämääni) harhaäänen. MIesääni joka solvaa, lannistaa ja negistelee. Nyt ääni on ollut suht hiljainen kun olen vastoin sen tahtoa vain tehnyt ja touhunnut juttuja. Mietin että voisin mennä tutustumaan moniäänisten tukiryhmään. Ei siitä ainakaan haittaa varmasti olisi.

Tällä viikolla ei olekaan mitään muuta sovittua ohjelmaa kuin psyk.polin kahvila ja aika hoitajille. Kotihoito lopetetaan ja jatkossa käyn sitten vaan psykoosityöryhmän järjestämissä jutuissa. Harmi että kotihoito loppuu koska kotihoitaja on ollut varsin paljon avuksi ja ollaan tultu hyvin juttuun mutta toisaalta... Nyt on kodinhoito hallinnassa että ehkä on aikakin siirtyä eteenpäin.

Raha-asiatkin on paremmalla mallilla kun äiti valvoo rahankäyttöä. Minulla ei itsellä ole edes pankkitunnuksia joten en voi esim. tilata viitenä päivänä viikosta pitsaa jostain rasvakänkkylästä. Hyvä homma siis. Tupakinlopettaminenkin tukee rahanhallintaa kun ei mene ainakaan röökiin miljoonaa euroa kuussa. :D Kaikenkaikkiaan fiilis tällä hetkellä varovaisen positiivinen, toivon kovasti etten kupsahda ennenkuin elämäntapamuutokset kerkiävät vaikuttaa reilulla kädellä!