Mutta! Uudeksi vuodeksi siivosin kodin ja laitoin itseni kuntoon ja siitä saakka olen huolehtinut kodin siisteydestä ja itsestäni paremmin. Otin tälle vuodelle tavoitteen pudottaa x määrän kiloja, jatkaa urheliua ja pitää kodista huolta. Ihan ok np tähän asti sujunut.

Nyt olen toista päivää vihersmoothiekuurilla! :D Jokapäivä vedän vajaa pari litraa vihersmoothiee ja lisäksi tarpeen mukaan raakoja kasviksia ja vähän siemeniä tai pähkinöitä. Tätä jatkuu vielä kahdeksan päivää. Ihmeen hyvä olo on ainakin vielä, vaikka vähän päätä meinaakin särkeä ja koko ajan tekisi mieli tehdä ja syödä ruokaa. :3 Noh, juon paljon vettä ja teetä. Luulen että päänsärky johtuu suurelta osin kofeiininpuutteesta, kun ei tässä saa juoda kahvia. Kymmenen päivän kuurin jälkeen "normielämään" palataan hitaasti, ensin lisätään yksi kevyt ateria päivään jne. Ajattelin ja toivon että tämän avulla saisi resetoitua syömishommeleita paremmin. Haluan myös testata itseäni ja kokeilla pystynkö edes kymmenen päivää panostamaan ja pitämään kiinni jostain asiasta.

Hieman huonoon kohtaan ehkä aloitin tämän, koska kuurin ohjeissakin sanotaan että etenkin neljä ensimmäistä päivää ovat ihan syvältä ja kannattaa vältellä sosiaalisia toimintoja. Noh, ensi viikolla ainoastaan perjantaina ja sunnuntaina ei ole sovittuna minkäänlaista menoa. Huomenna tulee kamuja teelle, tiistaina piikille + lääkäri, keskiviikkona veljenlapset tulee hoitoon, torstaina lääkäri ja lauantaina Henry Rollins kamujen kanssa kulttuuritalolla. Torstain lääkäriä oikeasti odotan. Silloin keskustellaan siitä voinko lopettaa abilifyn käyttämisen. Tai siis itsehän olen jo päättänyt että lopetan, nyt vaan käytännössä käyn ilmoittamassa ja perustelemassa miksi teen niin. Toivottavasti asiasta ei ihan kauheaa sotaa synny. Olen kuitenkin sen 7-8 vuotta käyttänyt abilifya eikä se ole merkittävästi parantanut asioita + lihominen...

Haluan ehdottomasti kokeilla ensin miltä tuntuu olla pelkän masennuslääkkeen varassa ja jossain vaiheessa elämää ehkä koittaa olla ilman masennuslääkettäkin, riippuen siitä millaiseksi olot menee abilifyn kadottua kokonaan elimistöstäni. Jos alkaa tulla harhoja tms. niin toki palaan lääkkeen pariin, mutta muuten ei kiitos.

Haluaisin niin kovasti taas kiinnostua asioista niin paljon että jaksaisin ja kykenisin tehdä jotain. Harmittelin sitäkin yksi päivä että mulla on kotona vaikka mitä tarpeita kaikenlaiseen luovaan työhön ja käsitöihin ja kaikenlaiseen, mutta en saa mitään tehtyä kun en jaksa enkä välitä enkä kykene. Yritän pakottaa itseni aloittamaan asioiden tekemistä, joten nyt lopetan tämän kirjoittelun ja haen lehtiä ja sakset ja alan leikkelemään!

Käytiin tänään perinteisellä jokakuukautisella Silvoplee lounaalla kamusen kanssa. Oli hyvät sapuskat, ainoa hankaluus on että kun lasken kaloreita niin joutuu arvioimaan yläkanttiin ettei mene päivän energiansaantitavoite yli. Onneksi masu myös tuli täyteen, että eiköhän tässä pärjäillä sillä mitä loppupäiväksi on kaloreita jäljellä. Vettä vaan paljon niin hyvä tulee. Parasta tietenkin oli nähdä kamua! Ensi kuussa uudelleen.

Huomenna taas vertaistukiryhmä jee! Perjantaina alkaa kuvaryhmä joka kestää kaksi tuntia ja on juuri lounasaikaan mutta enköhän senkin saa sumplittua niin ettei pääse kauhia nälkä kasvamaan ja sitten ahmimismörkö niskaan. Syömiset on muutenkin sujuneet jotenkin tosi hyvin tässä. Ei ole ahmimishimoja pahemmin ollut.

Lääkitysten nosto taitaa vihdoin toimia, koska kaaos ja meteli päässä on selkeästi hiljentynyt. Kyllä se ikävä tyyppi siellä vieläkin ulisee välillä mutta sen hiljentäminen käy helpommin. Hassua sinänsä että on jotenkin suruisa ja haikea olo, ihan kuin olisin menettänyt itsestäni osan kun se sekamelskameteli päässä on hiljentynyt. Sekin että tunteet ei mene äärilaidasta toiseen, ekstaasista kurjimpaan kurimukseen. :3 Sellaista, noh, tasapaksua tämä olo. Siitäkin huolimatta että olen oikeasti todella ylpeä itsestäni etenkin liikuntaharrastuksen suhteen! Ennen olisin liidellyt taivaissa. Toisaalta nyt esim. joku syömisten kanssa pieleen mennyt juttu ei kaada koko maailmaa vaan pystyn suhtautumaan siihen järkevässä mittakaavassa. Jostain täytyy luopua löytääkseen jotain uutta. :)

Tutustuin viikonloppuna uuteen ihmiseenkin. Varsin valloittava persoona oli hän, tykkäsin kovasti. Hurjan kauniit silmät, pitkät mustat ripset. Sydän meinasi sulaa kun hän katsoi minua. Hänen seurassaan ei tullut yhtään sellainen olo että pitäisi hävetä sitä mitä olen, vaan sain olla ihan oma itseni. Hänestä huokui rohkeus olla herkkä.

Päikkärit on oikeastaan jääneet pois, mutta olen iltaisin jo kuuden - seitsemän aikaan niin väsynyt että menen sänkyyn köllöttelemään ja kirjaa lukemaan. Hyvin nopeasti yleensä nukahdankin, parhaimmillaan jaksan lukea ehkä jonnekin yhdeksään saakka. Uni tuntuu jotenkin huonolta vaikka sitä saankin paljon, aamulla ei jaksaisi nousta mutta halu tehdä päivän urheilut saa liikkeelle.

Eksä ilmoitti eilen yllättäen että tulee käymään. Siis nimenomaan ilmoitti, ei kysynyt että voinko tulla. :D Ei oltukaan nähty... noh. Niin pitkään aikaan etten muista koska viimeksi. Keitin sitten teevedet ja hän kertoili elämästään. Mikäs siinä sitten. Periaatteessa ihan kiva nähdä. Hän teki kuitenkin paljon hyvää sen suhteen miten osaan olla miesten kanssa nykyään.

Päivän ilouutiseen voinkin lopettaa, Muse tulee keikalle ensi kesäkuussa ja minä aion mennä!! Jee!

Kahtena peräkkäisenä päivänä olen ahminut illalla myöhään jonkin verran yli tarpeen. Tai siis ei ole ollenkaan tarpeen ahmia, vaan siis, söin yli tarvittavan kalorimäärän ahmimalla. Öö. Tuliko tähän nyt mitään järkeä?! :3

Huomenna on punnituspäivä, en odota sitä kovin innostuneesti, mutta no. Koko ajan tässä kuitenkin rimpuillaan. Aijuu, tänään tuli viikko täyteen niin että olen jokapäivä jumpannut ja muutamana päivänä tehnyt myös käsipainoilla liikkeitä kun sellaiset sain! Jee! Liikkumishommasta olen kyllä todella ylpeä, en ole IKINÄ ennen kyennyt liikkumaan vapaaehtoisesti näin pitkään! Tavallaan jo odottelen aamuja että "voi" tehdä jumpan, mutta jokakerta joudun tappelemaan itseni kanssa, että "nyt teet sen jumpan jumalauta".

Huomenna näen muutamaa kamusta lounaalla, keskiviikkona ryhmä. Muuten ei olekaan mitään menoja tälle viikkoa. Täytyy opetella sietämään tylsyyttä ahmimatta tai keksiä jotain tekemistä!!

https://www.youtube.com/watch?v=6n4iadLN6IU

Yllättäen myös syömiset oli ihan mitä sattuu koko viikonlopun mutta koin iloisen yllätyksen kun tänään nousin vaa'alle viikkopunnitusta varten. Lukema oli sama kuin viime viikolla! Haha, voisi kuvitella että olisin pettynyt mutta oikeasti, mässäilyn jälkeen olin varma että luku olisi taas isompi. Tein eilen illalla suunnitelmia ja päätin tavotteita jajaja... Tein mm. viikkosuunnitelman, jatkossa aion tehdä joka viikko sellaisen. Kirjaan siihen lähinnä asiat mitkä tulee muuten helposti "unohdettua". Kuten kuminauhajumppa. Kaivoin kuminauhan tänään esille ja tein yhdeksän liikkeen jumpan. Hiki virtasi mutta tuli myös hyvä olo, jotenkin vetreämpi. Päätin siis tehdä kuminauhajumpan joka päivä. Tällä viikolla saan myös käsipainoja joten niiden kanssa sitten myöskin häslään päivittäin. Lisäksi ajattelin pelailla wii sportsia kahdesti viikossa. Näillä varmasti pääsen hyvään alkuun liikkumisessa, ottaen huomioon että tähän asti olen lähinnä istunut sohvankulmassa kaiket päivät. En myöskään halua tehdä suureellisia suunnitelmia jotka kaatuvat mahdottomuuteensa jo ensimmäisenä päivänä. Näillä mennään niin kauan kunnes tuntuu että haluan jotain muuta!

Päätin myös alkaa taas syödä pelkästään ruokapöydän ääressä eikä sohvalla... Okei, jotain porkkanatikkuja tms. voi napsia elokuvaa katsoessa mutta kunnon ateriat ja välipalat syön ruokapöydän ääressä. Aion tosissani tehdä kaikkeni että saavuttaisin ensimmäisen tavoitteeni jonka päivämäärä on 1.1.2016. 17,7 kiloa pitäisi saada pois siihen mennessä. Ei mitenkään mahdoton tavoite kun ottaa huomioon kuinka suuri lähtölukema on... Töitä saan kuitenkin todellakin tehdä että tuosta kilomäärästä pääsisin eroon tässä ajassa. Tavoitteen saavuttamista helpottamaan päätin aloittaa taas myös sipsi-jäätelö-karkkitauon. Helpompi olla kun ei voi syödä ollenkaan nuita juttuja niin ei tarvii kuvitella että pystyn vaikka ostamaan jääteölä pakkaseen ja syömään sitä kohtuudella. :D

Siivosin tänään kodin taas kuntoon. Ruokakin on jo tehty ja lounas syöty. Välipalaksi on tuoretta ananasta ja hunajamelonia noms. Leikkelin hetken lehtiä että saa materiaalia leikehässäkkäjudui varten. Tänään täytyy vielä käydä suihkussa ja voisi väritellä värityskirjaa. Vaatekaapitkin pitäisi siivota joku päivä. Käydä läpi vaatteita, että mitkä edes mahtuu päälle. :3 Muutenkin on tullut tungettua vaatekaappeihin kaikkea rojua pois kuleksimasta. Hmn, pitäisiköhän näpertää itselle geelikynnet tänään... Voisi kyllä oikeastaan! Kynnet on niin huonossa kunnossa että geelisuoja voisi olla jepa! Joo. Hyvä idea! :D

Suurin haave ja tavoite mulla muuten on se, että ensi kesänä pystyisin normaalisti pyöräilemään!! Ihan sama mitä vaaka sanoo jos pyöräily onnistuu. <3 Kateeksi käy ihmiset jotka voi vaan hypätä pyörään kyytiin ja pistää polkien. Mutta kyllä minäkin, ensi kesänä sitten!

Muuta ohjelmaa tällä viikolla ei sitten olekaan. Kodin kunnossapidossakin on ollut melkein kahden viikon tauko kun vasen käsi / olkapää hajosi enkä saanut kovaan kipuun apua kuin kolmen päivän kärsimisen jälkeen. Siinä ajassa sitten pääsi asiat jo vähän rempalleen kun en vaan kyennyt tekemään asioita ja sitten olikin hyvin saavutettu rutiini jo pilalla. Äkkiä se perkules heivaa takaisin siihen vanhaan saamattomuuteen! Noh, tänään tiskasin kaikki tiskit pois ja olen kerännyt roskia. Tekisi mieli touhuta vielä lisää mutta haluan jättää loput hommat huomiselle että on jotain tekemistä. :3

Olisin halunnut tehdä jalkahoidon itselleni mutta tajusin ettei minulla ole enää vatia. Täytyy siis hommata sellainen, jalkapohjat on ihan koppurat. Alkaa olla jo sukkahousukelit enkä mä saa sukkahousuja jalkaan kun jalkapohjat tarraa siihen materiaaliin kiinni. :D

Mutteripannun tiivistekin heitti veivinsä vihdoinkin, mureni palasiksi kun olisin keitellyt iltapäiväkahvit. Tilasin tänään uusia mutta en taida saada niitä vasta kuin joskus ensi viikolla. Hyvä sauma juoda tee-varastoja taas tyhjäksi.

Syömiset meni kuralle oikeastaan siinä samalla kun kodin kunnosta huolehtiminenkin. Nyt olen taas alkanut (vaihtelun vuoksi) kiinnittää huomiota annoskokoihin ja ateriarytmiin jne. Haluaisin kovasti että saisin ensi kesäksi painoa sen verran pois että voisin pyöräillä ongelmitta! Olisi niin ihana viilettää polkupyörällä paikasta toiseen!! <3 Unelmia pitää olla, täytyy olla jotain mitä kohti työskennellä.

Moniäänisten ryhmä oli tosiaan kiva, siellä alan käymään säännöllisesti ja syksymmällä alkaa kait kuvaryhmä minne menen myöskin. Mukavaa saada jotakin säännöllistä menoa arkipäiviin, rytmittää ehkä viikkoa mukavasti. Aion todellakin panostaa siihen että oikeasti myös menen nuihin ryhmiin joka viikko enkä anna negis-äänelle valtaa itseni yli. Pystyn, jumankekka!!

Oli tarkoitus mennä mökille muutaman kamusen kanssa mutta se peruuntui ja minua harmitti niin kovasti että itku pääsi. Odotin sitä kovasti, mutta minkäs teet kun yhdelle tulikin muuta menoa ja muut oli sitten että noh emt. Meinasin vallan syöksyä itsesäälin syövereihin tuon takia ja alkaa ahmimaan, mutta sitten tartuinkin niihin tiskeihin ja tuli paljon parempi mieli. Hyvä niin! :)

Olen katsellut netflixistä Narcos-sarjaa ja tykästän kovasti. Pitkästä aikaa tv-sarja jota olen jaksanut katsella useamman jakson.

Löysin myös uuden muusikon spotifyn discoveryn kautta: Billie Black. Etenkin I don't need another lover kipale kolahti kovaa! <33 Suosittelen lämpimästi.

Juttelin tässä yhtenä päivänä pitkästä aikaa yhden tyypin kanssa ja jutut kääntyi irstaaksi. Hän sitten tuli kesken työpäivän käymään mun luona ja jotain pientä kivaa kilttiä siinä touhuttiin. Illemmalla sitten olin yhstävän luona erittäin vahvassa humalassa ja irkissä lirkuttelin eräälle toiselle miehelle kuinka hän on söpö. Tästä syystä päivällä käynyt tyyppi katsoi asiakseen arvostella minun käytöstä "erikoiseksi, hassuksi" jne. Alkoi hatuttaa antaumuksella. Mitä se sille kuuluu mitä sanon kenellekin. Tulipahan todettua miljoonannen kerran kyseisen tyypin kohdalla että ei vaan kannata olla missään kovin läheisissä tekemisissä sen kanssa...

Mutta juuh. Alkaa taas suututtaa kun mietin tuota. :D Että ehkä parempi lopettaa tämä tähän!

Nyt on viides päivä ilman tupakkaa. Tupakkatauko on näkynyt lähinnä syödyn ruuan määrässä, eli on tullut vedeltyä napa täyteen. ;__; Tänään vihdoin saanut taas hommaa siltäkin osin kuriin. Lopetin myös kahvinjuonnin hetkeksi. Kahvi loppui ja päätin etten saa ostaa lisää ennenkuin olen juonut tee- ja haudukevarastoni pois. Ovat aika pitkään keikkuneet tuolla kaapissa koskemattomina. Osa on jo niin vanhoja että maistuvat lähinnä pölylle mutta en osaa poiskaan heittää... :3

Siivousprojekti ei ole pahemmin edistynyt nyt myöskään. Keittiönkaappeja olen tänään järjestellyt, tiskaillut toki myös kaiken mitä on ollut. Selvittelin tänään saisinko maalata nuita keittiökaappeja ja vastaus oli "ei". Että kiitti vaan. Hätä ei ole kuitenkaan suuri vaan keksin sitten muuta keinoa tuoda eloa kaappeihin. Voisinkin ottaa ennen ja jälkeen kuvat kunhan saan materiaalit hankittua ja laitettua ne paikoilleen. :) Tulee itseasiassa paljon halvemmaksi näin, kiva homma sekin. Kärsimätön kun olen haluaisin kaikenhetinyt mutta varmaan tässä menee vajaa kuukausi ennenkuin pääsen hommiin. Muutenkin aion lisäillä kotiin vähän väriä, esim. kylppäriin suihkuverholla. Sellaista mulla ei olekaan ollut tässä kämpässä ollenkaan. Mutta tuo kylppäri on aika ankean tylsä niin jotain se kaipaa.

Tälle viikkoa ei olekaan luvassa oikein mitään ohjelmaa. Keskiviikkona taas sinne kahvilaan ja keskiviikkona illasta sitten muutaman tyypin kanssa kamuilua. <33 Eli on paljon aikaa käytettävänä perusteelliseen kodin puhdistamiseen!!! :D

Olen myös alkanut käymään suihkussa jokapäivä. Pysyy iho paremmassa kunnossa, etenkin nyt kun on kuuma jatkuvasti. Hampaatkin pesen säännöllisesti! Vielä pitäisi imuroida sohva, pyyhkiä seiniä + ovia, imuroida ja pestä lattiat. Sitten voikin siirtyä ylläpitosiivoukseen ja ripotella näitä ns. perustavanlaatuisempia hommia pidemmän ajan päähän.

Huomenna pikkuveli ja vaimokkeensa tulevat itapäiväkahville (tai siis teelle, unohdin ostaa kahvia). Väsäilen sitruunaraakakakun. Ostin eilen aineet kakkua varten ja nyt alan ymmärtää miksi pieni pala raakakakkua on niin hemmetin kallis esim. silvopleessa. Kookosöljy, pähkinät jne. maksaa ihan törkeesti!! Kallein yksittäinen ostos oli tuo kookosöljy, muutaman sentin vajaa 10€ / 500ml. No mutta, olen aikonut ostaa sitä muutenkin ja tuosta jää hyvin jäljelle kun kakkuun menee vain desi. Unohdin ostaa myös hunajaa, onneksi kaapissa on jonkun verran, ehkä se riittää makeutukseksi. Veljen vaimokkeen lemppariraakakakku on minttusuklaa. Googlailinkin sellaisen ohjeita mutta olivat kaikki sen verran monimutkaisia että ppäätin aloittaa yksinkertaisemmalla sitruunakakun tekemisellä. Hieman on oma lehmä ojassa, itsehän rakastan kaikkia sitrushedelmiä leivonnaisissa.. :3 Mulla on lainassa veljen kakkuvuoka, ajattelin tehdä kakun siihen niin saavat sitten viedä lopun kakun vuoassa kotiin. Eipä jää tänne minun yksin syötäväksi. :)

Viitta/ponchon neulominenkin on sujunut hyvin vaikka teinkin aluksi muutamia virheitä. Tykkään kovasti tuosta sinapinkeltaisesta langasta. Se on kovin pehmoistakin ja mukavaa työstettävää. En osaa vielä yhtään arvioida tuleeko tuosta minulle sopivaa vaatetta. Jos ei niin annan sen sitten jollekulle jolle se kelpaa ja sopii. :)

Tänään on kolmas päivä ilman oikeaa tupakkaa. Suhteellisen kivuttomasti mennyt sen kanssa. Huomaan kyllä että kun jokin asia menee pieleen niin ensimmäisenä on mielessä savukkeella käynti. Onneksi minulla on tuo sähkötupakka helpottamassa. Laitoin avaamattoman tupakka-askin lääkelaatikkoon. :D On jotenkin huomattavasti helpompi olla polttamatta kun koko ajan on mahdollisuus polttaa jos niin valitsen. VIelä en hetkellisistä mielipahoista huolimatta ole valinnut savukkeen sytyttämistä. Lähinnä siksi että sitten harmittaisi vielä enemmän.

Eilen päätin lopettaa tupakoinnin. En siis vielä lopettanut. Jäljellä on vajaa aski ja kaksi täysinäistä joista yhden aion säästää "henkiseksi tueksi". Eli viimeisen savukkeeni polttelen todennäköisesti torstaina. Ajattelin tilata lopetusta helpottamaan nikotiinittomia sähkö"röökejä". Sitruunan, mintun ja kirsikan mauissa. Olen vain niin lopenkyllästynyt siihen että kurkku on jatkuvasti räkäinen ja heräilen välillä öisin tukehtumisen tunteeseen. Jotenkin on myös tullut sellainen "en ole kuolematon" olo, että alkaa olla viimeiset tsänssit tehdä muutoksia elintapohin tai todellakin kuolen nuorena.

Koti on pysynyt siistinä jo yli kuukauden. Tiskaan joka päivä ja laitan aina kaikki rojut heti paikoilleen. Imuroin n. kerran viikossa jne. Pyykkiäkään ei ole päässyt kertymään ja vaihdan lakanoita tiuhempaan tahtiin kuin ennen. Normaaleja askareita joihin en aikaisemmin näin pitkäjänteisesti ole kyennyt.

Aloitin myös ensimmäisen neulontaprojektin jonka tavoitteena on vaatekappale!! Ostin ihanaa pehmoista sinapinkeltaista lankaa josta yritän neuloa takkimaisen ponchon. Ponchoista en yleensä piittaa mutta tuon malli on tosiaan enemmän takkimainen ja kovin kaunis. Suht simppeli jossa on pientä jujua kahden pitsiraidan muodossa. :)

En muista kerroinko jo, mutta koin myös itsekseni ja hoitajan avustuksella ahaa-elämyksen kun tajusin että olen kuullut jo vuosiakausia (ellen koko elämääni) harhaäänen. MIesääni joka solvaa, lannistaa ja negistelee. Nyt ääni on ollut suht hiljainen kun olen vastoin sen tahtoa vain tehnyt ja touhunnut juttuja. Mietin että voisin mennä tutustumaan moniäänisten tukiryhmään. Ei siitä ainakaan haittaa varmasti olisi.

Tällä viikolla ei olekaan mitään muuta sovittua ohjelmaa kuin psyk.polin kahvila ja aika hoitajille. Kotihoito lopetetaan ja jatkossa käyn sitten vaan psykoosityöryhmän järjestämissä jutuissa. Harmi että kotihoito loppuu koska kotihoitaja on ollut varsin paljon avuksi ja ollaan tultu hyvin juttuun mutta toisaalta... Nyt on kodinhoito hallinnassa että ehkä on aikakin siirtyä eteenpäin.

Raha-asiatkin on paremmalla mallilla kun äiti valvoo rahankäyttöä. Minulla ei itsellä ole edes pankkitunnuksia joten en voi esim. tilata viitenä päivänä viikosta pitsaa jostain rasvakänkkylästä. Hyvä homma siis. Tupakinlopettaminenkin tukee rahanhallintaa kun ei mene ainakaan röökiin miljoonaa euroa kuussa. :D Kaikenkaikkiaan fiilis tällä hetkellä varovaisen positiivinen, toivon kovasti etten kupsahda ennenkuin elämäntapamuutokset kerkiävät vaikuttaa reilulla kädellä!

Olin vanhempien luona ja äiti pesi kaikki mattoni. Eilen sain siivottua kodin kuntoon ja nyt on puhtaat matot lattioilla ja olo varsin kiva kun ympärillä on  siistiä ja puhdasta. Vaa'alla en ole hetkeen käynyt, voisikin huomenaamulla yrittää muistaa tarkastaa tilanne. Ehkä jatkossa myös kiinnittää taas huomiota ruokavalioon. Muutama kuukausi tullut syötyä mitä sattuu miten sattuu.

Rahat on tältä kuulta käytetty. Aamulla sain askin tupakkaa kun palautin pullot. Sillä pitäisi pärjätä ensi viikkoon. :3 Ruoaksi tällä viikolla onkin sitten linssikeittoa.

Juhannus oli aivan ihana, oltiin kolmen ystävän kanssa mökillä neljä päivää. Jotenkin oudon levoton olo on koko ajan, kaipaan seuraa ja tekemistä.

Eilen istuskelin ja mietin miten kiva olisi tehdä salaattia ja pilkkoa juttuja siihen ja tajusin että heti kun ajattelen tekeväni jotain kivaa ääni päässäni sanoo että "et kuitenkaan tee mitään" ja sitten alistun siihen. Että joo, unohdin hetkeksi että olen aikaansaamaton epäonnistunut laiska paska. Tietynlainen herääminen kuitenkin siihen että jokin mussa yrittää lannistaa mua jokakerta kun yritän tehdä jotain. Kun olen tunnistanut ajatus/käytösmallin voin paremmin taistella sitä vastaan. Niinpä eilen tosiaan tein sitten salaattia ja siivosin koko kodin. Hähää minä!

Olen tavannut kesän mittaan paljon uusia kivoja ihmisiä joita toivottavasti saan tavata uudelleenkin! Etenkin kun tämä seurankaipuu vaivaa.

Pian olisi syntymäpäivä. Pidetään ystävän kanssa yhteiset pippalot kun ollaan synnytty samana päivänä, tosin eri vuosina. Jotain kivaa siis odotettavissa! :)

Olen lukenut parisenkymmentä kirjaa, suurimmaksi osaksi random fantsu-sarjojen ensimmäisiä osia kun ostin 14 kirjaa dollarilla kindlelle ja olivat kyseistä laatua. Yksikään kirja ei herättänyt himoja hankkia toista osaa. Nyt luen Omega (girl in the box) sarjan neljättä osaa. Ihan semi ok aivojentyhjennys materiaalia. Sopii hyvin illalla viimeiseksi luettavaksi. Tuota ennen luin The Blood song sarjasta ensimmäisen osan. Pidin kovasti ja jatkan sarjan lukemista jossain vaiheessa. Oli vaan niin väkivaltaista luettavaa että unet alkoi saada ikäviä vaikutteita tekstistä. Kaikenmaailman kidutus / murhaunia näin melkein joka yö...

Tänään huomasin että MS MR:ltä on ilmestynyt uusi levy pari päivää sitten, How does it feel. Levy soi nyt toista kertaa ja olen ikihyviksi ihastunut. Aivan yhtä loistavaa ääntä kuin ensimmäinenkin levy. Myös The Chemical brothers yllätti uudella levyllään, pitkästä aikaa kuuntelemisen arvoista musiikkia heiltä. Etenkin biisi Go kolahti. Grimes on soinut kesällä ahkerasti. Paaaljon hyvää musiikkia tullut kuultua.

Lauantaina olin kaverin keikalla. Melko päräyttävän noise-setin hän soitti. Todellakin pidin.

Ajattelin tänään väritellä mandaloita, tarvitsen viihdykettä ja ajankulua. Siten saan ehkä tupakatkin riittämään pidempään. Ainakin toivossa on hyvä elää! :D